perjantai 29. kesäkuuta 2012

Digital Suicide Lullaby



Sun ei olis pitänyt rakastua muhun. Sun ei olis pitänyt tutustua muhun.
Sun ei olis pitänyt tulla mun elämään. Sun kanssas oli alkuks hyvä olla, mut sitten kaikki muuttui.
Sä tapat mua. Jokaisella henkäyksellä. Jokainen hengitys sattuu. Mun pää ei kestä tällaista.
Ei enää sekuntiakaan.

Ehkä sä ymmärrät vielä joskus. Tai sitten et. Mutta kuitenkin. Mä oikeasti rakastin sua.
Ja rakastan edelleen.Tää kaikki on vaan ihan liikaa.
Mä en pysty jatkamaan näin. Mikään ei ole auttanut, ja mä olen kokeillut oikeastaan kaikkea.
Mä en voi jatkaa näin. Musta on vaan vaivaa kaikille.

 


Mä satutan kaikkia olemisellani. Ehkä asiat on paremmin kun oon lähtenyt.
Ehkäpä susta tulee onnellinen. Mä todella toivon sitä. Susta tulee vielä jotain.

Sä olet vahva, vaikket itse uskokkaan sitä. Sulla on mahdollisuudet vaikka mihin.
Sä olet kaunis vaikket uskokaan sitä Sä löydät vielä jonkun.
Paremman kuin minä ikinä olisin voinut olla.




Mä löydän rauhan. Musta tulee onnellinen. Kipu lähtee pois. Kaikki paha lähtee pois.
Pian kaikki on ohi.


Haluan kiittää sua kaikesta. Kaikista hetkistä sunkanssas. Ja muista:
Ei ole mitään mitä olisit voinut tehdä tai jättää tekemättä. Teit kaiken mahdollisen.
Kukaan ei olisi voinut tehdä enempää. Sä teit melkeinpä liikaakin.

Mun elämä ei ole elämisen arvoista. Se joka piti mua koossa kun kaikki oli pahimmillaan, on poissa. Se joka tuki mua ja luotti muhun, on poissa. Mä en pysty tähän enää.
Mä en vaan jaksa. Kaikki kaatuu päälle. Kaikki. Mä en jaksa. En enää....




Haluisin osata pitää hienoja puheita.
Haluisin osata kirjoittaa jotain nerokasta.
Tasoa Sergei Yesenin, mutten siihen pysty.
Joten voin vain sanoa:
Hyvästi.



Ei kommentteja: