Minä en unohda sinua koskaan

Elämä on vaikeeta. Oon miettinyt taas ihan liikaa asioita, ja sit sen seurauksena syntyy kaikkii random tekstei.... Ikävöin ihmisii.... Näin Iiristä sattumalta, ja sen kanssa oli kivaa. Mut sit törmättiin yhteen ihmiseen, jota en olis halunnut nähdä ikinä, ja selvis että ne tuntee toisensa.... x__x



Ettäjuu. Hyvin menee taas. Angstausta.

Kaipaan Provinssia. Ja niit ihmisii sieltä. Sannia, Suvia, Marua. Kaikkia. Klarea....
Ja niit bändejä. Pariisin Kevään kuunteluun kuluu nykyisin iso osa mun ajasta, eipä mulla muutakaan tekemistä oikeestaan olis. Musta tuntuu ettei mulla ole elämää taaskaan. Saattaa kyl johtuu siihen et mua raahataan vaa johki sukulaisten luo ja siel ei oikein oo seuraa eikä tekemistä niin sit vaa dataan.

Lopuksi "ihania" itsekirjoittamiani tekstejä:


 

Voi kuinka olis kaunista nähdä peilistä aina kaikkea kaunista.

Olla kuin sinä, elää vaaleanpunaisessa maailmassa.

Luulet olevasi voittamaton ja luodinkestävä.

Ajattelet olevas paras ja ettei kukaan sun voittoa estä.

Sä katsot mua kuin roskaa ja syljet päälle.

Mä en jaksa sua enää, joten lähden ja nään vaan hymysi joka on muovia.

Odotas vaan kun mulla menee hermot ja koitan sun suojia.

Sun sydän ei kestä kaikkea, eikä sun pää.

Mulla oli ne molemmat, mut sä ne molemmat veit.

Sun jäljiltäs ei mitään jää, sä et jätä jälkees mitään pysyvää.

Sä et kykene tuntemaan sääliä tai muutakaan.

Sä vain itseäs rakastat, se on sulle tarpeeks,

ja kun joku sun illusion rikkoo, alat huutamaan.

Ja sit paiskaat mut seinään, ja murrat mun sormet.

....................................... 

Vaellan sokeana ja tarviin sun apua. Tarviin sut ohjaamaan mut takas.

Kaikki vaan nauraa sille et mua sattuu, ethän naura, rakas,

kun kerron miten mua sattuu tää kaikki, ja miten paljon pelkään.

Ja jos kertoisin sille yhelle, saisin pitkästä aikaa vaan selkään.

Musta tuntuu etten oo niinkuin kaikki muut.

Mä tuun sieltä missä kesän tullen järvet jäätyy ja lehdet kellastuu.

Ja kun mä huudan kivusta, se on sulle sama kuin sanat: mä rakastan sua.

Jos sä halusit saada mut itkemään, sä onnistuit siinä hyvin.

Mä haluan unohtaa sut, mut sun jälkes on se kaikista syvin.

Mä en halua antaa sulle valtaa mun elämästä,

mut mikä auttais mut pois tästä?

Sä mut tänne ohjasit, enkä pois enää löydä.

Etkö nää kuinka anelen ja rukoilen sun jalkojen juuressa:

Päästä mut pois.

Ohjaa mut kotiin, siel parempi paikka ois.

Mä en halua kuolla sun syliis vaikka se olis se mistä sä haaveilet.

Mä en halua, etkä sä mua tappaakkaan vois.